Pikkutauluja

Minun tyttäreni. Hän kertoi nähneensä riikinkukon eläintarhassa. Sillä oli ollut pyrstö pitkänä. Se oli siltikin kuulemma kaunis. Puhuimme kauneudesta ja päätimme sitten kirjoittaa tauluun: Joka hetki olen kaunis. Haluaisin antaa lapselleni sellaisen olon, että ihminen on aina kaunis. Kun olin teini-ikäinen, äitini opetti minulle, että Onnellinen ihminen on aina kaunis. Niin olen itsekin huomannut, kun ihminen säteilee onnea ja elämäniloa, harvoin kiinnitän huomioita elämänlahjaksi saatuihin ulkoisiin piirteisiin.

"Pukeudu pinkkiin" sanotaan tässä. Minulla on paljon värikkäitä vaatteita. Pidän väreistä. Kun haaveilin joskus askartelevani näihin värikkäisiin taulupohjiin jotain kuvia ja mietin niihin lauseita, en halunnut kaiken olevan liian vakavaa. Flamingo, jos joku, on oikea tyyppi kehoittamaan tällaisiin asioihin. (Ja jos ajattelee syvällisemmin, voisi flamingo juuri kehoittaa pukeutumaan itselleen ominaiseen tapaan.)

Naurattaa tämä minun tyylini tehdä lasten kanssa. Ne ovat samalla myös sellaisia opettavaisia tuokioita. Jos olisin tehnyt itsekseni, tuskin olisin neuvonut kuuntelemaan vanhempien ja kokeneiden neuvoja. Toisaalta se on lohdullista omassakin elämässä, joka asiassa löytyy minua parempia. Minä voin oppia aina uutta.

Kun ostin pinon taulupohjia, tein ensimmäiseksi tämän kuukausia sitten. Kehoitin itseäni etsimään. En pelkästään löytämään. On hyvä pyrkiä aina jonnekin, etsiä sitä, mikä tekisi elämästä vielä antoisampaa. Ja kuten lapsena leikimme, on kala matalalla ja lintu korkealla. Oikeassa elämässä onni löytyy joskus paikoista, joista emme koskaan keksisi niitä etsiä. Siksi näin.  Vielä on iso pino jäljellä, ehkä joku päivä keksin paikan näille kaikille. Ja teen sitten oman voimauttavan seinän, jota voi katsella, jos muut seinät tuntuvat tulevan vastaan!

Minä pidän nykyään ruusuista.

Pihalla tulee. Tavarat kulkeutuvat uusille paikoille, lyhdyt kaatuilevat. Maa on märkä ja jäinen, siksi hyvin liukas. Sade vihmoi naamaan käydessämme kävelyllä. Jatkuvasti kyllä vaihtuu kelit. Sisällä onneksi ihanan lämmin ja hyvä olla. Miettiä tulevia remontteja, jos niitä joskus rupeaisi toteuttamaan, eikä vain suunnittelisi!

Olemme asuneet tässä talossa jo 5½ vuotta. Suurimmat remontit ovat olleet kylpyhuoneen täysremontti ja öljylämmityksen vaihtaminen maalämpöön. Olisi ihana, jos olisi sellainen taikasauva, jolla voisi muuttaa nopeasti huoneiden paikkoja, kaadella seiniä ja vedellä putkia. Mutta onhan meillä koko elämä aikaa, ja joskus me kyllä vielä juomme kultareunaisista kupeista kahvia omenapuun alla, kun ei kertakaikkiaan ole koko päivänä mitään järkevämpääkään tekemistä.

Tulitikkutyttö-päivä.

Että onni olisi läsnä armon vuonna 2015 ja ilo.

Niin se on vain sanottava kauneimmat hyvästit tällekin vuodelle. Muutaman tunnin päästä saamme ystäväperheemme ottamaan vastaan uutta vuotta kanssamme. Menneessä vuodessa on ollut paljon kipua, mutta myös suuri ilo. Joka juuri taisi herätä päiväuniltaan! Niinpä jatkamme tässä yhdessä. 

Taisin ihan hullaantua kirjoittelemaan tusseilla. Piti käydä ostamassa pehmeäpaperinen luonnoslehtiökin. Ajattelin tehdä joka päivä itselleni tekstin, mutta en varmasti kaikkia tule tallentaneeksi tänne. Nykyajan tekniikka helpottaa piirustuksilla leikkimisen koneellisestikin, kunhan skannaa tai kuvaa tekstit. Minä olen kuvannut ja sitten leikkinyt ihan perus Picasalla.

Minä aion katsoa itseäni tarkemmin ensivuonna. Antaa ajatuksilleni aikaa ja minuudelleni armollisuutta. Mitä sinä aiot? 

Nyt on aika toivottaa kaikille:

Hyvää Uutta Vuotta!

Gott Nytt År!

Happy New Year!

p.s muistakaa lukea Tulitikkutyttö-tarina tänään!

Päiväperhon aikaan.

Pidän kovasti kaikista uusista aluista. Vaikka oikesti elämä on kokonaisuus, tuntuu, että sitä on helpompi hahmottaa paloittelemalla se pieniksi tarinoiksi. Ja se on lohdullistakin, aina voi aloittaa alusta. Oppia virheistään ja mennä iloisin mielin uusia asioita kohti.

Nämä perhoset saivat minut erityisen iloiseksi tänään. Olin luullut niiden kadonneen matkalla luokseni. Mutta niipä ne vain olivatkin tänään postilaatikossa, useiden kuukausien matkustamisen jälkeen. Olisipa hauska tietää, missä kaikkialla ne ovat lennelleet!

Pieni sisäinen ääni.

Tänään on kylmää. Pihalla enemmän kuin -20 astetta. Paljon lunta ja jäätä. Minun piti lähteä vähän yksin kiertelemään kauppoja ja etsimään elämäniloa, mutta mieluummin pysyn kotona ja nautin saunan lämmöstä. Sain joululahjaksi ihastuttavan FLOWn. On ihana istua nojatuolissa, lueskella hitaasti artikkeleita ja pohtia omaa suhdettaan käsiteltäviin asioihin. Miten arjen keskellä voikin unohtaa kuunnella omia ajatuksiaan.

Minä yritän pitää vielä kiinni joulusta. Saimme ihastuttavia lahjoja. Soitin myös yllättävän paljon pianoa. Musisoimme myös monenlaisilla kokoonpanoilla. Musiikki on minulle todella tärkeää, se vain meinaa usein unohtua. Soittamisen ja laulamisen ilo.

Tästä joulusta jää varmasti mieleen ainakin Pieni Rumpalipoika. Niin ihastuttavaa seurata, miten lasten taidot kasvavat vuosi vuodelta. Ehkä tällaiset kylmät päivät ovat siksikin niin hyviä, tulee keksittyä kaikkea kivaa sisällä. Vaikka olihan se mukava eilen illalla pukea lämpimästi vaatetta, lähteä ulos pimeään katselemaan tähtiä. Metsäteillä ei haittaa, vaikka laulaa täysiä!

Piirsin pitkästä aikaa.

Meinasimme kutsua tänään vieraita. Sitten tuli sellainen olo, että jos olisi vai kotona. Nauttisi oman perheen kesken vietetystä ajasta. Ja ehkä jopa, että jos lapset olisivat leikeissään, voisi vähän itsekin piirtää. Saunoimme pitkään ja hartaasti. Se on aina yhtä rentouttavaa. Sitten innostuin piirtelemään uuden vuoden toivotuksia. Mietin tulevaa vuotta muutenkin, millaisen vuoden haluaisin. Olisi mukava tehdä erilaisia projekteja kuvantekemisen kanssa, muutamia ideoita on jo viriämässä. Ennenkaikkea haluaisin hengittää syvään, monessakin mielessä. 

Tämän vuoden olen ollut pois sosiaalisesta mediasta. Käyn kamppailua itseni kanssa, hankinko älypuhelimen ja alan olemaan jatkuvasti tavoitettavissa. Tänä vuonna on ollut aikaa pohtia minuuttani. Askeesiin en ylety, mutta pienissä asioissa on ollut hyvä vetää elämänpiiriä pienemmäksi. Muistatteko lapsena sen tunteen, kun hupparista veti sen narun kireällä hupun ollessa päällä. Pääsi hetkeksi vähän kuin omaan maailmaan. Aikuisenakin kaipaa sellaista. Ei ehkä niin konkreettista, mutta tilaa, jossa kuulee omat ajatuksensa. Ja tilaa rentoutua, olla ja unelmoida. Päiväunet tekevät mieltäkin keveämmäksi. Kannattaa kokeilla.

Räsymatto-tossut

Jouluksi tein pukinpaketteihin muutamat sisätossut. Kutsun niitä räsymatto-tossuiksi, niissä käytetyn menetelmän mukaan. Niin kuin ennen räsymatot tehtiin vanhoista lakanoista ja vaatteista, nämä tossut on tehty niistä langanpätkistä, joita jää aina väkisinkin virkkaushommista. Ideana on se, että kerätään samansävyisiä  lankoja ja käytetään kolmea lankakerää yhtä aikaa. Itse tykkään ottaa yhden kokonaisen lankakerän "punaiseksi langaksi", joka kulkee kokoajan mukana kahden vaihtuessa jatkuvasti.

 Ohje:

1. Virkkaa 30 ketjusilmukkaa kolmella langalla päällekkäin. Itse käytin koukkua koko 5, sillä virkkaus saa olla suhteellisen tiukkaa. 

2.  Virkkaa kiinteitä silmukoita 25 (naiset) tai 30 (miehet) kerrosta, aina kääntyen laidassa. Eli vähän kuin virkkaisit patalapun. 

3. Sen jälkeen virkkaa yhdellä piilosilmukalla kiinni ja jatka 5 kierrosta ympyränä. 

4. Aloita kaventaminen, joka kolmas silmukka yli hypäten. Kunnes lopuksi joka toinen virkaten ja lopuksi päättäen.

5. Lisää nauhoja, kulkusia, nappeja, paljettejä. Ja sitten tossut jalkaan tai pakettiin!