Tulitikkutyttö-päivä.

Että onni olisi läsnä armon vuonna 2015 ja ilo.

Niin se on vain sanottava kauneimmat hyvästit tällekin vuodelle. Muutaman tunnin päästä saamme ystäväperheemme ottamaan vastaan uutta vuotta kanssamme. Menneessä vuodessa on ollut paljon kipua, mutta myös suuri ilo. Joka juuri taisi herätä päiväuniltaan! Niinpä jatkamme tässä yhdessä. 

Taisin ihan hullaantua kirjoittelemaan tusseilla. Piti käydä ostamassa pehmeäpaperinen luonnoslehtiökin. Ajattelin tehdä joka päivä itselleni tekstin, mutta en varmasti kaikkia tule tallentaneeksi tänne. Nykyajan tekniikka helpottaa piirustuksilla leikkimisen koneellisestikin, kunhan skannaa tai kuvaa tekstit. Minä olen kuvannut ja sitten leikkinyt ihan perus Picasalla.

Minä aion katsoa itseäni tarkemmin ensivuonna. Antaa ajatuksilleni aikaa ja minuudelleni armollisuutta. Mitä sinä aiot? 

Nyt on aika toivottaa kaikille:

Hyvää Uutta Vuotta!

Gott Nytt År!

Happy New Year!

p.s muistakaa lukea Tulitikkutyttö-tarina tänään!

Päiväperhon aikaan.

Pidän kovasti kaikista uusista aluista. Vaikka oikesti elämä on kokonaisuus, tuntuu, että sitä on helpompi hahmottaa paloittelemalla se pieniksi tarinoiksi. Ja se on lohdullistakin, aina voi aloittaa alusta. Oppia virheistään ja mennä iloisin mielin uusia asioita kohti.

Nämä perhoset saivat minut erityisen iloiseksi tänään. Olin luullut niiden kadonneen matkalla luokseni. Mutta niipä ne vain olivatkin tänään postilaatikossa, useiden kuukausien matkustamisen jälkeen. Olisipa hauska tietää, missä kaikkialla ne ovat lennelleet!

Pieni sisäinen ääni.

Tänään on kylmää. Pihalla enemmän kuin -20 astetta. Paljon lunta ja jäätä. Minun piti lähteä vähän yksin kiertelemään kauppoja ja etsimään elämäniloa, mutta mieluummin pysyn kotona ja nautin saunan lämmöstä. Sain joululahjaksi ihastuttavan FLOWn. On ihana istua nojatuolissa, lueskella hitaasti artikkeleita ja pohtia omaa suhdettaan käsiteltäviin asioihin. Miten arjen keskellä voikin unohtaa kuunnella omia ajatuksiaan.

Minä yritän pitää vielä kiinni joulusta. Saimme ihastuttavia lahjoja. Soitin myös yllättävän paljon pianoa. Musisoimme myös monenlaisilla kokoonpanoilla. Musiikki on minulle todella tärkeää, se vain meinaa usein unohtua. Soittamisen ja laulamisen ilo.

Tästä joulusta jää varmasti mieleen ainakin Pieni Rumpalipoika. Niin ihastuttavaa seurata, miten lasten taidot kasvavat vuosi vuodelta. Ehkä tällaiset kylmät päivät ovat siksikin niin hyviä, tulee keksittyä kaikkea kivaa sisällä. Vaikka olihan se mukava eilen illalla pukea lämpimästi vaatetta, lähteä ulos pimeään katselemaan tähtiä. Metsäteillä ei haittaa, vaikka laulaa täysiä!

Piirsin pitkästä aikaa.

Meinasimme kutsua tänään vieraita. Sitten tuli sellainen olo, että jos olisi vai kotona. Nauttisi oman perheen kesken vietetystä ajasta. Ja ehkä jopa, että jos lapset olisivat leikeissään, voisi vähän itsekin piirtää. Saunoimme pitkään ja hartaasti. Se on aina yhtä rentouttavaa. Sitten innostuin piirtelemään uuden vuoden toivotuksia. Mietin tulevaa vuotta muutenkin, millaisen vuoden haluaisin. Olisi mukava tehdä erilaisia projekteja kuvantekemisen kanssa, muutamia ideoita on jo viriämässä. Ennenkaikkea haluaisin hengittää syvään, monessakin mielessä. 

Tämän vuoden olen ollut pois sosiaalisesta mediasta. Käyn kamppailua itseni kanssa, hankinko älypuhelimen ja alan olemaan jatkuvasti tavoitettavissa. Tänä vuonna on ollut aikaa pohtia minuuttani. Askeesiin en ylety, mutta pienissä asioissa on ollut hyvä vetää elämänpiiriä pienemmäksi. Muistatteko lapsena sen tunteen, kun hupparista veti sen narun kireällä hupun ollessa päällä. Pääsi hetkeksi vähän kuin omaan maailmaan. Aikuisenakin kaipaa sellaista. Ei ehkä niin konkreettista, mutta tilaa, jossa kuulee omat ajatuksensa. Ja tilaa rentoutua, olla ja unelmoida. Päiväunet tekevät mieltäkin keveämmäksi. Kannattaa kokeilla.

Räsymatto-tossut

Jouluksi tein pukinpaketteihin muutamat sisätossut. Kutsun niitä räsymatto-tossuiksi, niissä käytetyn menetelmän mukaan. Niin kuin ennen räsymatot tehtiin vanhoista lakanoista ja vaatteista, nämä tossut on tehty niistä langanpätkistä, joita jää aina väkisinkin virkkaushommista. Ideana on se, että kerätään samansävyisiä  lankoja ja käytetään kolmea lankakerää yhtä aikaa. Itse tykkään ottaa yhden kokonaisen lankakerän "punaiseksi langaksi", joka kulkee kokoajan mukana kahden vaihtuessa jatkuvasti.

 Ohje:

1. Virkkaa 30 ketjusilmukkaa kolmella langalla päällekkäin. Itse käytin koukkua koko 5, sillä virkkaus saa olla suhteellisen tiukkaa. 

2.  Virkkaa kiinteitä silmukoita 25 (naiset) tai 30 (miehet) kerrosta, aina kääntyen laidassa. Eli vähän kuin virkkaisit patalapun. 

3. Sen jälkeen virkkaa yhdellä piilosilmukalla kiinni ja jatka 5 kierrosta ympyränä. 

4. Aloita kaventaminen, joka kolmas silmukka yli hypäten. Kunnes lopuksi joka toinen virkaten ja lopuksi päättäen.

5. Lisää nauhoja, kulkusia, nappeja, paljettejä. Ja sitten tossut jalkaan tai pakettiin!

Sininen hetki

Huomenna on jouluaatto. Tuntuu uskomattomalta, että koko valmisteluaika alkaa olla ohitse ja on aika asettautua juhlaan. Uunissa paistuu punajuurivuoka päivälliseksi. En edes yritä mahduttaa kaikkia herkkuja joulupäivälliseen, vaan olen jakanut niitä eri päiville. Me vietämme aaton ihan oman perheen parissa. Huomenna tulee joulupukki. Se meitä kaikkia vähän jännittä, ja on vaikea keskittyä olemaan täysin kiltti.

Pian pihalla jo pimeää, vaikka eilisestähän se kääntyi päivä taas pidemmäksi. Viisi tuntia päivänvaloa tuntuu niin vähältä, yö on pimeä ja pitkä. Toisaalta uni maittaa aamulla pitkään. Ihanaa, että on tällainen käpertymisvuodenaika, jolloin ei tarvitse rynnätä iltaisin mihinkään. Lapsia nauratti, kun iltapalalla sanoin, että tähän aikaan kesällä lähdettiin vielä uimarannalle. Miten sitä selittäisi lapselle, että talvella päivä on viisi tuntia pitkä ja kesällä yö saman mittainen. Kesällä aurinkoa koko vuoden edestä, talvella pimeyttä.

Nyt on aika toivottaa kauneinta joulua ikinä kaikille Teille, jotka useista eri maista poikkeatte lukemaan pikku tarinoitani. Ottakaa läheisimmät lähellenne ja Rakastakaa.

Hiljaa leijaa kakkuun hiutaleet.

Aamusta heräsin yleiskoneen kaveriksi hiljaiseen taloon. Illalla kokoonnumme akkaporukalla valmistelemaan joulukarkkeja yhdessä. Ihastuttavaa tietää, että kaikki omien joulukiireidensä keskeltä tulevat viettämään iltaa ystävyyden äärelle. Siksipäs leivoin pienen suklaa-appelsiinikakun kahvipöytään. 

Mikään ei sulata mieltä niin kuin sula suklaa. Lumihiutaleita siihen leijaillut. Ihan kuin pihallakin pieni kerros lunta mutaisen maan päällä. Eilen kävelimme katsomaan hevosia. Hevosten haat olivat pinnalta jäässä, mutta heti jään alla oli savivelliä. Säälitti ne hevoset siinä pakkasessa, koko ajan kävellessä kumpareisessa maassa ja jatkuvasti upposivat jalat mönjään. Sitten olla pakkasessa märin jaloin. Onneksi nyt on luvattu pakkasta loppuvuodeksi. Saatiin valkoinen joulu.

Jouluaamiainen

Joulu siinä yhtäkkiä läsnä. Rauha ja hiljaisuus. Lempeä mieli. Ei kiirettä ostamaan viimeisiä paketteja, ne mitkä ovat jääneet, ajatuksin paikkaillaan. Tänä jouluna olen sen oppinut. Joulu voi olla pitkään, ilman kiirettä. Suklaa-taatelikakkua voi ihan hyvin syödä ensimmäisenä adventtina, eikä sitten jouluna enää. Piparit voivat tässä joulukuussa olla kotitekoisesta taikinasta ja aattona jäljellä vielä kaupan pipareita. Ei joulua tarvitse rakentaa valmiiksi. Se on tämä matka.

 

Pihalla viimein talvi. Pakkasta. Valkoinen maa. Vaikka vain vähän lunta, niin kuitenkin. Aamusta lapset kääriytyivät viltteihin joulukuusen viereen. Ihailivat sen loistetta. Minä laitoin aamupalan valmiiksi. Join itsekseni kahvit, kun lapset eivät malttaneet leikeiltänsä rientää pöytään ja mies vielä unilla. Nyt koko perhe jo hereillä. Me jatkamme joulun viettämistä. Vuoden kauneinta aikaa.

Joulukuusia

Kutsuimme ystäviämme kylään. Teemana oli sahaa-itsellesi-joulukuusi. Lisäksi keitimme reilusti riisipuuroa. Oli ihastuttavaa nähdä, miten läheiset saapuivat. Lapsia juoksenteli ympäri pihaa ja kotimetsäämme. Pian autojen katoilla kuusipuita kiinnitettynä. Keittiössä puurojuhlat, olohuoneen puolella kahvittelua ja monenlaista herkkua.

Nyt talossamme hiljaista. Joululaulut soivat. Ystävämme jo omissa kodeissaan. Joulukuusessamme valot ja koristeet. Ehkä vielä ennen joulua moneen kertaansa paikkoja vaihtavat. Nyt jo tässä se joulun rauha ja onnellisuus. Mielessä pyörivät monet joululaulut, ystävien kanssa yhdessä lauletut. Tätä olin ajatellut toteuttaa jo monena jouluna. Jäi todella mukava mieli.

Pikkulaukku

Elämässä on monenlaisia hetkiä. Enimmäkseen arkisia. Niissä olen harvoin yksin. Ja kun lähdemme jonnekin, on minulla viikonloppulaukun verran tavaraa mukana. Varalta. Siksikin oli ihastuttavaa, että tajusin joulumyyjäisistä ostaa itselleni kännykkälaukun. Sinne mahtuu sopivasti vain puhelin ja avaimet. Se on kevyt kantaa ja huolehtia. Noin vertauskuvallisestikin.

Vaikka hyvin rakkaita ovat myös ne hetket, kun koko perhe pakkaudumme autoon. Kun autoradiosta kuuluu lastenlaulut tai sadut. Kun omia ajatuksiaan ei ehdi aina havaita. Mutta jotenkin sellainen yhteinen mieli autossa kuitenkin. Näitä molempia tarvitaan. Tänään me ensin juhlimme lasten joulujuhlaa ja sitten kävin ystäväni kanssa poimimassa viimeisiä joululahjoja. Kotia tullessani oli perhe saunomassa. Tuli paloi kiukaassa ja lapset halusivat valojen olevan sammuksissa. Ihanaa, miten heistä kasvaa pikkufiilistelijöitä.

Heräsin aikaisin tänään.

Minä mietin ihmisiä lähelläni ja kauempana. Minä haluaisin tavata kaikki ystäväni. Monista muutoista johtuen, minulla on ystäviä monessa kaupungissa ja maaseudulla. Olisi ihana keittää jokaiselle heistä kuppi lämmintä Glögiä (ja sitä lempiglögiänikin sain ison satsin, kiitos ihanaisen ystäväiseni, joka tuli käymään Suomessa). Joskus minä toivoin perustavani ison, ison kylän. Jossa asuisivat kaikki minulle tärkeät ihmiset. Mutta ei sellaista voi olla. Ei, vaikka haluaisikin.

Tämän kuvan minä kerran maalasin. Tämä on minun näkemykseni suhteesta. Olla lähellä, etääntyä ja löytää jälleen. Sellainen elämän kiertokulku. Tänään nauroimme samalle vitsille mieheni kanssa. Se on harvinaista, ja siksi se pitää kirjata ylös. Tai nauramme me samoille jutuille, lasten jutuille vaikka. Mutta meidän kohtaamisemme niin usein lasten kautta, heidän kanssaan tai heistä. Että virkistipä kivasta nauraa kunnolla meidän jutuillemme. Ollaan me silti niin Me.

Dino sai tonttulakin

Me kuljimme paikasta toiseen koko viikonlopun. Me harrastimme joulutoreja. Ja kävimme kotona vain vaihtelemassa vaatteita ja tekemässä lisää tiskiä. Niinpä tänään on nyt sitten tehty korjaavia liikkeitä. Oltu kotona sisällä koko päivä. Katsottu vain pihalle, miten sataa sohjoon ja lätäkköön. Lumi on märkää, eikä ulkoilu miellytä.

Lastenhuone on joulusiivottu. Istuin pitkään, tein viimeisiä käsityöjoululahjoja. Ja kuuntelin monta ihanaa joululaulua. Nyt ihana käpertyä peittoon ja painaa silmät kiinni.

Kukkia, kukkia, kukkia!

Kun elämässä on juhlahetki, pyörähdämme kukkakaupassa. Kun meille tulee vieraita, laitamme kukkia. Kun olemme siivonneet kodin, kaunistamme sen kukin. Tänään havahduin siihen, ettei meillä ole ollut muutamaan viikkoon kukkia. Kaikki maljakot tyhjinä. Sitten tajusin, sairastelua, kiirettä. Eikö juuri silloin eniten tarvitsisi kukkia nostamaan ajatukset arjen yläpuolelle. Tänään taidan käydä ostamassa itselleni kukkia moneen maljakkoon jaettavaksi.

Kun etsin koneelta kukkakuvia, löysin niin monta riemastuttavaa kuvaa! Ihastuttavia arjen piristyksiä vuosien varrelta. Miten lapset ovatkaan kasvaneet ja muuttuneet. Ja kotimme, tuskin edes tuntee monestakaan kuvasta samaksi. Yllä kylpyhuoneemme seinä ennen remonttia. Asuimme pari vuotta vanhan kylppärin aikaa, ja huvikseen maalasin laattoja eri värisiksi. Melkein tekisi mieli tehdä sama nyt valkoisille kiiltäville laatoille. Noissa oli asennetta :D

Älä puhalla sinuuttasi sammuksiin.

Mietin miten kauas voi vaeltaa muuttumatta. Ja olisiko hyvä lukea Lokki Joonatan ensin itse, ennen kuin harkitsee antavansa sen lahjaksi. Kun viime kerrasta on jo niin kovin monta vuotta. Sitäkin ehdin miettiä, että mikä on tärkeää. Se, mikä näkyy vai se, mikä tuntuu. Olisi ihana olla muiden silmissä arvokas kaikenlaisissa tilanteissa.

Tänään on tuullut niin, että pihalla kynttilälyhty oli mennyt rikki pudottuaan. Minulle tuli monta lehteä ja tulin niistä kovin iloiseksi. Olen ehtinyt myös olemaan onnellinenkin. Taidan nukahtaa ihan onnellisena.

Perinteitä

Innostuin eilen taas virkkauksesta. En olisi malttanut millään lopettaa. Ja aamusta heti taas jatkamaan jo ennen aamiaista. Sitten jostain tuli into lähteä joulumarkkinoille. Niistä jäi hyvä mieli. Löysin myös ihastuttavia siirappisia keksejä. Kävelimme koko päivän. Kun kotia tultuamme söimme ruoan ja sain laitettua tiskikoneen pyörimään, nukahdin. Nyt laitoin soimaan lasten laulamia perinteisiä joululauluja. 

Kylpyhuoneesta kuuluu vesileikkejä. Siellä mieheni ja lapset pesevät kiuaskiviä. Pihalla on käyttöönottopoltossa uuden kiukaan torso. Joulusaunassa sitten saunotaan puukiukaan suomassa lämmössä! Minä taidan kävellä vesipannun luokse. Nauttia kupin lämpöistä.

Arjen takaa kurkkii rakkaus

Arjen keskelle se unohtuu usein, kiitollisuus. Se, miten suuri rakkaus ympäröi meitä joka puolelta. Ja sitten kun siihen kiinnittää huomiota, pieniä, tärkeitä hetkiä ilmestyy kuin itsestään: kun radion aukaisee ja sieltä kuuluu lempilaulu vuosien takaa, kun unissaan kurkkaa vieressä nukkuvaa lasta ja näkee hänen hymyilevän, kun jääkaapissa on miehen ostamaa herkkuruokaa, kun sauna on sopivan lämmin, tai kun kävelee postilaatikolle, saapuu postiauto, tai kahvikupin kokoon on juuri oikea määrä vaahdotettua maitoa.

Tein tämän taulun vuosia sitten. Se jäi kesken. Siihen on tarkoitus kirjoa loppuun luonnosteltu teksti: Niin paljon rakkautta pieninäsuurina annoksina. Sillä sitä tämä elämä enimmäkseen on. Pieniä kohtaamisia. Pieniä ihmeitä. Pieniä onnistumisia. Keskeneräisessä elämässä.

Pikkuhiljaa elää tarina

Niin ihastuttavan rentouttavaa. Joulutorttuja ja limonadia. Puusohvan pohja ja päiväunet. Kuppi kuumaa teetä. Mieltä lämmittävää. Ja kehoa. Joulutarinan kuuntelua koko päivä.  Monenlaiset tunteet. Aina joskus tulee sellainen olo. Minun elämäni on ihan minun näköiseni.

Kahtena päivänä kaksi kynttilää

 

Eilen vietimme Suomen 97-vuotispäivää kotona. Teimme kaikkea ihanan suomalaista. Saunoimme. Joimme paljon kahvia. Ulkoilimme. Sytytimme ikkunalle kaksi kynttilää. Koska sinivalkoisia kynttilöitä ei ollut, laitoimme vaaleansinisiä. Mietimme asioita, jotka ovat meille tärkeitä. Kuten vuodenaikojen vaihtelu, turvallisuus ja perusrehellisyys.

Tänään on toinen adventti. Tänäänkin sytytimme kaksi kynttilää. Meillä on tapana laulaa jo koulussa opittua "nyt sytytämme kynttilän"-laulua samalla, kun sytytämme kynttilän. Tänään lauloimme siitä kaksi säkeistöä. Siksikin minua nauratti, kun olimme kauneimmissa joululauluissa ja tyttäreni ihmetteli, että lauletaanko nyt jo koko laulu, kun oikeasti vasta yksi kynttilä oli sytytetty.

Tänään olisi kaupunki täynnä mitä suloisinta joulunalustunnelmaa, mutta me pidämme sairastaloa vielä tänään pystyssä. Toivottavasti ensi viikonloppuna saamme iloita joulutunnelmasta.

Arki

Eilen oli pienen hetken niin hiljaista, että kuulin kellon tikittävän, vaikka radiossa soivat joululaulut ja pyykkikone sekä kuivausrumpu olivat päällä. Se tuntui ihmeelliseltä. Pieni, rauhallinen hetki arjen keskellä. Monesti arki on sellaista täyttä. Että omia ajatuksia pitää kaivaa ja etsiä. Siksikin oli ihana aamulla lähteä taas kirjoituskurssille. Täyden arjen keskellä piristi Porvoossa sijaitseva joulukalenteri, jossa ihmiset laittavat pihaansa jonkin jouluisen asian. Tänään ajoimme lähemmäs, sitten kävelimme löytääksemme tähden. Se lohdutti ja lämmitti pimeässä ja vihmovassa iltapäivässä.

Aamukahvi

Aamut ovat aamuja. Joskus hitaita ja rauhallisia. Sellaisia, että ajatuksensa kerkeää koota ennen arjen vyörymistä päälle. Näin joulukuussa kalenterit luovat selkeästi uutta levottomuutta aamuihin. Onneksi tulee se rauhallinen hetki istahtaa aamukahveillekin!

Meillä oli leipä loppu, niinpä illalla viimeiseksi tekaisin muutaman vuokaleivän. Nostatin ne soodalla, ettei tarvi odottaa kohoamisia. Nesteenä piimä, sitten sekaan ruis- ja vehnäjauhoa, karpaloita, maltaita, leseitä, siemeniä, suolaa. Makeuttajaksi laitoin hunajaa. Paistoin tunnin 175 asteessa. Jätin yöksi paistamisen jälkeen vuokiin. Ihanan kosteaa leipää. Leivoin niin kiireessä, etten ehtinyt mittailemaan aineksia. Hyvä sääntö pähkinä- ja siemenleipiin on, että lisää ne vasta sitten, kun taikina vaikuttaa koostumukseltaan hyvältä. Sillä ne eivät muuta taikinan mittasuhteita, tekevät sattumia vain valmiiseen tuotokseen. Minä tykkään käyttää niitä paljon!

Nopea DIY pikkujoululahja

Monesti tulee nopeasti kutsuja syntymäpäiville, pikkujouluihin ja muihin kyläilyihin. Aina ei kerkeä ostamaan lahjaa, tai ehtisi hakemaan sen suklaalevyn. Mukavia, nopeita ja persoonallisia muistikirjoja ja vihkoja on helppo ja mukava tehdä. Olen oppinut katsomaan ensisijaisesti paperilaatua kannen sijaan. Sillä rumat kannet saa helposti peittoon, ja usein Ale-koreissa onkin poistovihkoja ja kirjoja. 

Nämä vihkot päällystin kuviopapereilla, osaan laitoin tarroja, kiiltokuvia tai leimailuja. Sitten vain kontaktimuovi päälle. Olen vihdoin löytänyt värillisetkin kontaktimuovit, tosin niitä en tähän käyttänyt. Hienommat ja paksummat kirjat päällystän yleensä kankaalla. Helposti ja nopeasti valmistat päivänsankarin värimaailmaan sopivan kirjan. Tai pikkujouluun tällaisen "joulumuistoja"-vihkon. Siihen voi sitten kirjoitella muistiin asioita useasta joulusta. Joulupäiväkirja.

Käärimisiä

Joulun aikaan on ihana koristella kotia ja lahjoja. On kiva miettiä lahjan saajia, että millaisen paketin hänelle haluan antaa. Tykkään ostella erilaisia papereita ja teippejä, tusseja ja tarroja. Mukavia pikkupaketteja olen laittanut myös tuunaamiini metallipurkkeihin. Tässä olen vain maalannut spray-maalilla purkin, ja sitten koristellut teipein, tarroin ja piirtäen. Lisäksi olen tehnyt pieniä lahjapusseja, niihin ohje on sivupalkissa olevassa Pläjäys-nettilehdessä. Mukavia joulukoristeita saa myös liimaamalla teippejä kolmion muotoisiin kartonkipaloihin, tässä mustiin. Ja lisäämällä tähtitarran kuusenlatvaan ja vähän koristeeksikin.

 

Tänä vuonna käärin possunkin. Sain innoitukseni Anu Harkin Kotoliving-osiossa Huili-lehdessä. Harmittaa, kun se varsinainen lehti loppui. Mutta ei ole kyllä ensimmäinen tilaamani lehti, joka lakkautetaan. Anu Harkki kääri siihen villalangalla eläimiä liiman avulla. Minä käärin langan ilman liimaa, sitten vähän saippualla huovutin ja jätin yöksi kuivamaan. Sitten rakensin sille tonttulakin kulkusineen, silmät tussilla ja kaulaan kulkunen. Meille sopiva joulupossu on syntynyt, ja jos sen haluaa joulun jälkeen taas leikkikoriin, on helppo tehdä ensi jouluksi uudestaan.

Minä etsin joulua

 

Pikkuhiljaa alkaa tuntumaan joululta. Tai ainakin joulunalusajalta. Olen jo pitkään kuunnellut joululauluja, poltellut kynttilöitä. Käärinyt joitain pakettejakin. Mutta kotiin en ole tänä vuonna paljon laitellut joulua. Eilen havahduin siihen, että itseltänihän puuttuu joulukalenteri. Tein sitten tuollaisen nopean posteri-kalenterin. Jos tulostin toimisi, kivan saisi myös koneella tehtyä. Tällä kertaa kuitenkin vain kirjoitin permanenttitusseilla A3 täyteen sanoja ja numeroita.

Tänä vuonna Suomeen ei maahantuoda lempiglögiäni. Enkä taida Ruotsiin lähteä hakureissuille. Eilen join viimeisen mukillisen viimevuodelta säästetystä pullosta joulukuun ensimmäisen kunniaksi. Elämässä pitää oppia luopumaan niin paljosta. Ehkä minä saatan vihdoin tosissaan maistella muitakin glögejä. Mehuglögi kun on lempijuomani iltaisin joulunalla. 

Pihalla on pakkasta. Onhan sitä odotettukin. Viime viikolla nostin kelkan esille, viime vuonna se vietti koko vuoden kellarissa, kun ei tullut lunta. Nyt toivotaan, että sille on tänä vuonna käyttöä. Nyt pihalla päivän harmaa hetki. Jos ei olisi näin pilvistä, valo taittuisi siniseen hetkeen. Kaunis tämä harmaakin. Lohdullisen alakuloinen.

Ensimmäinen hymyily vieraalle maailmalle.

 

Tänään minä olen aloittanut joulukuun. Ja tämän blogin. Vielä tämä on kuin kääreessä oleva lahja. Siitä on hieman epävarma, että onko se sellainen, mitä ajatteli. Herättääkö se mukavia tunteita minussa vielä vuosienkin päästä. Enkä vielä edes tiedä, että olenko enemmän antajan vai saajan roolissa. Elämä on aina vaihtokauppaa.

Minä aion tallentaa tänne kaikkea käsiinliittyvää. Sisustustakin ehkä, mutta ennenkaikkea tuunailuja, värejä, kenties makujakin. Sillä minä olen tunneihminen, minä olen touhukas, minä olen luova ja lisäksi pikkaisen hullu. Minulle harvoin vähän on tarpeeksi. Olen liioittelija. Sitten, kun jokin asia tuntuu valmiilta, lisään vielä jotain ja sitten jotain toista. Lopputulos on nyt sellainen kuin minäkin. Pläjäys.