Minä mietin ihmisiä lähelläni ja kauempana. Minä haluaisin tavata kaikki ystäväni. Monista muutoista johtuen, minulla on ystäviä monessa kaupungissa ja maaseudulla. Olisi ihana keittää jokaiselle heistä kuppi lämmintä Glögiä (ja sitä lempiglögiänikin sain ison satsin, kiitos ihanaisen ystäväiseni, joka tuli käymään Suomessa). Joskus minä toivoin perustavani ison, ison kylän. Jossa asuisivat kaikki minulle tärkeät ihmiset. Mutta ei sellaista voi olla. Ei, vaikka haluaisikin.
Tämän kuvan minä kerran maalasin. Tämä on minun näkemykseni suhteesta. Olla lähellä, etääntyä ja löytää jälleen. Sellainen elämän kiertokulku. Tänään nauroimme samalle vitsille mieheni kanssa. Se on harvinaista, ja siksi se pitää kirjata ylös. Tai nauramme me samoille jutuille, lasten jutuille vaikka. Mutta meidän kohtaamisemme niin usein lasten kautta, heidän kanssaan tai heistä. Että virkistipä kivasta nauraa kunnolla meidän jutuillemme. Ollaan me silti niin Me.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuttavaa, jos haluat antaa minulle merkitykellisiä kirjaimiasi.