21. joulukuuta 2014

Jouluaamiainen



Joulu siinä yhtäkkiä läsnä. Rauha ja hiljaisuus. Lempeä mieli. Ei kiirettä ostamaan viimeisiä paketteja, ne mitkä ovat jääneet, ajatuksin paikkaillaan. Tänä jouluna olen sen oppinut. Joulu voi olla pitkään, ilman kiirettä. Suklaa-taatelikakkua voi ihan hyvin syödä ensimmäisenä adventtina, eikä sitten jouluna enää. Piparit voivat tässä joulukuussa olla kotitekoisesta taikinasta ja aattona jäljellä vielä kaupan pipareita. Ei joulua tarvitse rakentaa valmiiksi. Se on tämä matka.
 

Pihalla viimein talvi. Pakkasta. Valkoinen maa. Vaikka vain vähän lunta, niin kuitenkin. Aamusta lapset kääriytyivät viltteihin joulukuusen viereen. Ihailivat sen loistetta. Minä laitoin aamupalan valmiiksi. Join itsekseni kahvit, kun lapset eivät malttaneet leikeiltänsä rientää pöytään ja mies vielä unilla. Nyt koko perhe jo hereillä. Me jatkamme joulun viettämistä. Vuoden kauneinta aikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ihastuttavaa, jos haluat antaa minulle merkitykellisiä kirjaimiasi.