Eilen oli pienen hetken niin hiljaista, että kuulin kellon tikittävän, vaikka radiossa soivat joululaulut ja pyykkikone sekä kuivausrumpu olivat päällä. Se tuntui ihmeelliseltä. Pieni, rauhallinen hetki arjen keskellä. Monesti arki on sellaista täyttä. Että omia ajatuksia pitää kaivaa ja etsiä. Siksikin oli ihana aamulla lähteä taas kirjoituskurssille. Täyden arjen keskellä piristi Porvoossa sijaitseva joulukalenteri, jossa ihmiset laittavat pihaansa jonkin jouluisen asian. Tänään ajoimme lähemmäs, sitten kävelimme löytääksemme tähden. Se lohdutti ja lämmitti pimeässä ja vihmovassa iltapäivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihastuttavaa, jos haluat antaa minulle merkitykellisiä kirjaimiasi.